Joskus toivo on moottori, joka pitää elämän kasassa silloin, kun voimat hiipuvat. Toivo on lempeä ja ymmärtäväinen, siihen on helppo tarttua. Toivo kuuntelee tuomitsematta.
Toivo on armollinen. Toivo antaa tilaa, eikä se määrittele ihmisen elämää johonkin tiettyyn lokeroon. Toivo antaa voimaa käsittämättömällä tavalla, se nostaa jaloilleen ja kantaa läpi myrskyn.
Vuosien varrella “toivosta” on tullut yksi lempi sanoistani. Toivo on se hiljainen ääni, joka epätoivonkin keskellä muistuttaa, että jotain parempaa on tulossa. Raamattu puhuu paljon toivosta, siitä, miten Jumala ja Hänen Sanansa ovat toivomme. Lohdullisesti saamme aina laittaa toivomme Raamatun lupauksiin.
“olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni.” Psalmi 119:114
Ei kommentteja