“Mitä rakkaus on? Sitä kauan hain.
Hetkenkö huumaa, valhettako vain?
Mitä rakkaus on, rakkaus ikuinen?
Vain luota ristin löydät vastauksen.” Pekka Simojoki
Sana “rakkaus” on vallannut kotimme ja elämämme. Rakkaus näkyy kauniisti maalatuilla seinillämme, sisustustauluissamme ja päivityksissämme. “Rakastamme” kaikkia ja kaikkea. Rakkaus näyttää olevan kaikkialla - paitsi sydämissämme. Onko sanasta “rakkaus” tullut tyhjä klisee, olemmeko unohtaneet mitä se todella merkitsee?
Rakkaus on vaikea asia mitattavaksi. Raamattu kuvaa rakkautta muun muassa lempeänä, epäitsekkäänä ja kaiken kestävänä. “Rakkaus ei tavoittele omaa etuaan”. Rakkauden ydin tuntuu olevan siinä, että asettaa toisen tarpeet omiensa edelle. Rakkauden luonne tulee esille palvelemisessa, luopumisessa ja nöyryydessä.
Äidiksi tultuani olen oppinut ymmärtämään syvemmin Isämme ehdotonta, huolehtivaa ja suojelevaa rakkautta. Olen myös törmännyt omaan riittämättömyyteeni ja nöyrtynyt myöntämään tarvitsevani Mestarin uudistavaa rakkautta sekä ohjausta joka päivä. Aina ei ole helppoa toimia oikein, rakastaa rakkauden hellällä ja lujalla puolella tasapainoisesti, olla kärsivällinen, laittaa asiat tärkeysjärjestykseen tai olla menettämättä malttiaan. On vaikeaa opettaa lapselle jotain sellaista mihin ei itsekään aina kykene.
Lohdullista rakkaudessa on se, ettemme koskaan pysty osoittamaan sitä täydellisesti. Vain ristin rakkaus on täydellinen, vain Jeesuksen rakkaus on täydellinen. Täydellisesti hellä ja täydellisesti luja. Risti muistuttaa meitä siitä, kenen puoleen voimme aina kohottaa katseemme. Meillä on tahto, Hänellä voima.
“Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” 1 Johannes 4:10
Ei kommentteja