Sanat. Miten tärkeitä ne ovatkaan. Miten suuri voima ja vaikutus niillä onkaan. Sanat rakentavat ja luovat tai satuttavat ja tuhoavat. Sanat lähtevät sydämestä, niillä kerrotaan tunteita ja tuntemuksia sekä välitetään ajatuksia. Raamatussa sanotaan, että suu puhuu sydämen kyllyydestä (Matt. 12:34).
Kun olemme täynnä rakkautta elämän sanat kumpuavat kuin luonnostaan. Mutta, entä silloin kun olo on väsynyt ja turhautunut, kun pinna on kireällä ja sydän ammottaa tyhjyyttään? Muistammeko miten tärkeää on puhua elämää?
Sydän on kuin kannellinen laatikko. Me itse valitsemme mitä päästämme sisälle. Meillä oli aikoinaan eteisen pöydällä kaksi puista sydämenmuotoista laatikkoa. Niissä kuului olla ainoastaan niihin kuuluvia tavaroita, mutta ajan myötä, mikäli en kiinnittänyt huomiota asiaan, laatikoihin kertyi kaikkea sinne kuulumatonta ja pian ne olivat niin pullollaan, että kannet eivät enää yksinkertaisesti menneet kiinni. Huomaan, että näin käy helposti myös omalle sydämelleni. Mikäli en varjele sydäntäni, sinne kertyy ajan myötä jotakin sinne kuulumatonta, kuten kateutta, tyytymättömyyttä, katkeruutta tai turhautuneisuutta. Lopulta puhun sitä, mitä sydämessäni on. Uskon, että voimme parhaiten varjella omaa sydäntämme viettämällä aikaa Luojamme kanssa.
Sanat ovat tärkeä osa kasvatustyötä, eikä kaunis ja rakentava sana ota pois satuttavaa. Kuitenkin jokainen meistä on varmasti joskus menettänyt malttinsa ja sanonut suutuksissaan jotakin ajattelematonta. Onneksi olennaista on asioiden käsittely jälkikäteen, kaikki voidaan ratkaista ja kadotettu yhteys löytää.
Pyritään puhumaan elämää, pyydetään ja annetaan anteeksi, ollaan pitkämielisiä, kärsivällisiä, ymmärtäväisiä ja rakkaudellisia.
“Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.” Sananlaskut 15:4
Ei kommentteja