Hiljaa kohti valoa
sunnuntai 22. maaliskuuta 2020
Eilen kävelin tuttua kotitietä, työnsin lastenvaunuja rakeiden pudotessa taivaalta. Tie oli autio. Hetkeksi nostin katseeni kohti taivaalla paistavaa aurinkoa. Hetkeksi pysähdyin katselemaan puussa kiipeilevää oravaa. Hetkeksi pysähdyin ja kaikki tuntui normaalilta. Sitten katseeni palasi tiehen. Autioihin takapihoihin. Ajattelin, syntyikö komas lapseni "koronan aikaan". Aikaan jona maa…
