Kalakeittoa ja virkattu norsu

Virkattu elefantti, virkattu lastenlelu



Mikä on teidän lasten lempiruokaa? Meillä yksi suosikeista on kalakeitto. Kalakeitto on herkullista, terveellistä ja lisäksi vielä erittäin helppo valmistaa! Kuvissa muutama päivä sitten valmistunut norsu, norsun ohje löytyy blogista Ikkunalaudalla.
Suloisen Handmade napin olen tilannut Paapolta.





Mukavaa keskiviikkoa kaikille! 



"Olkoon ylläsi kirkas taivas" -irtipäästämisen vaikeus







Luetteko runoja? Itse olen aina ollut hieman huono lukemaan runoja, eikä minulla ole lempirunoilijaa, kuten useilla ystävilläni. Löysin kuitenkin viime vuonna sattumalta kirjahyllystämme Anna-Mari Kaskisen kirjan ”Olkoon ylläsi kirkas taivas” ja kirjasta on tullut itselleni, kuin hartauskirja aamun tai illan lukuhetkiin. Lapsiperheen arkea pyörittäessä ei aina jaksa keskittyä lukemaan, mutta muutaman runon tai ajatuksen jaksaa aina lukea. Haluan jakaa yhden runon teidän kanssanne:

"Olkoon ylläsi kirkas taivas. 
Alla jalkojen vehreä maa.
Saakoon Luojamme lempeä tuuli
tänään sinua koskettaa.

Metsän lintujen juhlakansa
serenadia sinulle soi.
Meren aaltojen keveä kuohu
sinun kanssasi karkeloi.

Olkoon maljasi rauhaa täynnä.
Keinut sylissä rakkauden.
Sinut ympäröi Jumalan hyvyys,
onnentoivotus ystävien."


Luin tämän runon sinä iltana, kun tyttäreni olivat aloittaneet päiväkerhon. Tunteeni olivat hieman ristiriitaiset. Olin iloinen, sillä kerho vaikutti oikein mukavalta ja tytöt viihtyivät siellä, kolme tuntia meni heidän mielestään nopeasti, kun saivat leikkiä, laulaa ja maalata. He pääsivät leikkimään ikäistensä lapsien kanssa ja ”kokeilemaan siipiään” ilman äitiä. Mutta oloni oli myös haikea, enkä oikein itsekään ymmärtänyt miksi. Tätähän olin odottanut jo viimeiset puoli vuotta, vihdoin sain vähän omaa aikaa ja pienen  levähdystauon intensiivisestä yhdessäolosta. Viimein pääsin rauhassa istumaan kannettavan eteen ja kirjoittamaan ylös ajatuksia. Olin haikea, sillä uusi etappi oli alkanut elämässämme – ja samalla vanha sulkeutunut. Minun tuli päästää irti vanhasta tutusta rutiinistamme, siitä, että heräsimme aamulla ja mietimme yhdessä mitä tekisimme ja minne menisimme. Irtipäästäminen on usein vaikeaa, vaikka se olisi positiivista tai välttämätöntä. Tämä Anna-Marin kaunis runo sopi mielestäni niin kauniisti kuvaamaan tyttärieni "matkan" aloitusta. Nyt hyvästelen heidät joka päivä kerhon ovella. Reput on selässä ja eväät pakattuna -toivottavasti ne riittävät. ❤

Ihanat Schleichit



Schleich hevoset

Muistatteko te muut omasta lapsuudestanne Scleich eläinhahmot? Minulle tuli hieman nostalginen olo toissapäivänä, kun  katselin tyttärieni leikkivän Schleichin suloisilla eläimillä. Itselläni niitä oli omassa lapsuudessani vain muutama, mutta muistan ne silti hyvin. Jotenkin ne oli vain tehty niin aidonnäköisiksi. Meidän eläinystävät pitävät näistä hahmoista hyvin paljon ja monesti heidän huoneessaan tai olohuoneessa ollaan rakennettu Nooan arkkia tai suuria hevostalleja. Näitähän on ihan kiva keräilläkin pikkuhiljaa, kun Schleichin eläimiä saa niin monesta eri paikasta ja eri maasta. Monesti tyttäreni vielä muistavat, että tämän osti tuo tai tuo sukulainen. Mielestäni erityisesti hevoset on tehty hienosti ja yksityiskohtaiseksi. Schleich hevosia voi tilata esimerkiksi Lekmeriltä täältä.



 Hyvää viikonloppua kaikille!

Muistatko vielä?





Muistatko vielä aikaa ennen älypuhelimia? Ennen Facebookia, Instagramia, Twitteriä tai GoogleMapsia? Vuosikymmen on vaihtunut nopeasti ja some vallankumous vienyt mennessään. Älylaitteet (erityisesti puhelin) ovat vähintäänkin hyödyllisiä apuvälineitä lapsiperheen arjessa. Puhelimesta voi nopeasti etsiä tietoa esimerkiksi kun lapsella ilmenee jonkun sairauden oireita tai jos lapsi saa vaikkapa allergisen reaktion. Netistä voi myös kätevästi tilata vaatteita ja muuta tarpeellista helposti ja usein vielä edulliseen hintaan. Ystäviin ja sukulaisiin on helppoa pitää yhteyttä (myös toiseen kaupunkiin tai toiseen maahan), kuvien jakaminen ja lähettäminen on nopeaa ja sujuvaa. Netistä löytyy kätevästi kauppojen aukioloajat, osoitteet ja ajo-ohjeet. Blogeihin on ihana eksyä ja löytää tuoreita sisustusideoita tai vaikkapa uusia käsityöohjeita. Kaikki nämä ovat positiivisia ja hyviä asioita. Mutta haluaisin kirjoittaa hieman arastakin aiheesta. Ovatko some ja älylaitteet tuoneet mukanaan ainoastaan myönteisiä asioita?
 Olenkin kiinnittänyt paljon huomiota puhelimenkäyttööni, luettuani sen vaikuttavan haitallisesti lasten käytökseen. Älypuhelimien tulon myötä kaikki tieto on aina kädenulottuvilla. Näen puistoissa, ravintoloissa ja kahviloissa paljon äitejä sekä vanhempia lapsia, joiden huomio on kiinni puhelimessa. Koen nämä tilanteet varoittavana esimerkkinä. Aito kohtaaminen, kuunteleminen ja läsnäoleva vuorovaikutus on jotain mitä toivoisin minun sekä lasteni ihmissuhteisiin. Kaikki puhelimen ja internetin käyttö ei tieteenkään ole kielteistä! Kuitenkin asiantuntijat suosittelevat, että puhelimen käyttöön tulisi kiinnittää huomiota, erityisesti lasten seurassa. AAMU LEHTI uutisoi asiasta seuraavasti:
"Tutkijat seurasivat, mitä lapset tekevät, kun vanhemmat keskittyvät älylaitteisiinsa. Lastenpsykiatri neuvoo kaivamaan puhelimen esiin vasta, kun lapsi nukkuu." Artikkelissa lasten psykiatrian professori Kaija Puura kertoo Aamulehdelle amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa seurattiin lasten käyttäytymistä pikaruokaravintolassa. Lapset joiden vanhemmat keskittyivät älypuhelimiinsa oireilivat eniten käytöksellään. "Hankalaa käyttäytymistä oli kahdentyyppistä. Lapset joko alkoivat käyttäytyä häiritsevästi tai alistuivat siihen, että eivät ole vanhemmilleen olemassa. Tällainen ei ole lapsen kehitykselle hyvä asia.", kertoo Puura. Lapsi ei koe itseään tärkeäksi, mikäli aikuisen huomio on jatkuvasti älylaitteessa. Lisäksi artikkelissa painotetaan kosketuksen ja aidon vuorovaikutuksen merkitystä. AAMULEHTI KOTIMAA 27.04.2017

Älupuhelimen haittavaikutuksista on uutisoitu myös muualla. Esimerkiksi
Aleksi Rinne jakaa ajatuksiaan ABCplus -lehdessä seuraavasti: "Onko leikkipuistossa olemisen ydin se, että saa julkaista kuvan "laatuajasta" instagramissa, vai oikeasti lapsen kanssa oleminen? Näin syksyllä puhuttelevan tekstin: "Äiti, mistä minä olen saanut alkuni?" "Ei nyt kulta, katso netistä.""

Itse olen yritränyt parhaani mukaan käyttää puhelinta silloin, kun lapset ovat kerhossa tai nukkuvat. Aina tämä ei kuitenkaa  ole mahdollista ja olenkin omalta osaltani kokenut puhelimen käytön toisinaan liiankin hallitsevaksi. Oma huomio uppoutuu laitteeseen salakavalan huomaamattomasti. Mielestäni omille lapsilleen pitäisi pystyä olemaan läsnä. Lapsen olisi tärkeä saada kokea, että hän on vanhemmilleen tärkeämpi, kuin puhelin. Lapsen tarpeiden tulisi olla etusijalla. Blogi kirjoitukset yritän kirjoittaa ja julkaista parhaani mukaan tietokoneella, ja silloin kuin lapset ovat kerhossa, nukkumassa tai leikkivät esimerkiksi isänsä tai muun sukulaisen seurassa. Joskus kuitenkin täytyy kirjoittaa jokin viesti tai selvittää jokin tärkeä asia, vaikka lapset pyytävät leikkimään tai auttamaan. Silloin olen yrittänyt katsoa heitä silmiin ja kertoa lempeästi, mutta päättäväisesti, että äiti hoitaa ensin nopeasti tämän asian ja sitten leikimme. Tai joskus leikimme ensin ja sitten kirjoitan tärkeän viestin. Tämä on toiminut oikeasti aika hyvin. Miten te muut, erityisesti vanhemmat, olette kokeneet somen/puhelimen käytön? Oletteko kenties löytäneet jonkun sujuvan ratkaisun? Olen myös sitä mieltä, että radikaalit ääripäät eivät oikein koskaan toimi, vaan enemmänkin "kultainen keskitie" ja kompromissitaito tuottavat hedelmää. Otan myös mielelläni vastaan vinkkejä, erityisesti blogia kirjoittavilta äideiltä, miten suunnittelette puhelimen käytön?

Ihanaa viikkoa!

"Frozen-panta" ja muita hiusjuttuja




Meiltä löytyy olohuoneesta kori, joka on tulvillaan keskeneräisiä virkkaus- ja neuleprojekteja. Minulla on nimittäin hieman huono tapa aloittaa uusia käsitöitä, ennen kuin vanhat ovat valmistuneet, koska aina on jotakin uutta ja "jännittävää" mielessä. Pikkuhiljaa työt kuitenkin valmistuvat ja halusinkin laittaa tänne blogiin muutamia kuvia viimeaikoina virkkaamistani hiusponnareista ja pannasta. Meidän talosta löytyy paljon Frozen -aiheisia leluja ja tarvikkeita, joten päätin lähteä virkkaamaan tytöille kokeiluksi hiuspantaa lumihiutaleella. Esikoiseni ihastui pantaan ja nyt onkin uusi panta tuloillaan myös pikkusiskolle. Hiusponnareiden ja lumihiutaleen ohjeet blogista Prinsessajuttu.
Näitä hiusjuttuja on kiva virkata ja ne myös valmistuvat suhteellisen nopeasti. Meillä myös tytöt usein kysyvät ja ehdottavat, että voisinko virkata tai tehdä jonkun tietynlaisen pannan, pinnin tai ponnarin.




Näiden kuvien kera oikein hyvää viikonloppua!

Kalakeittoa ja virkattu norsu

Mikä on teidän lasten lempiruokaa? Meillä yksi suosikeista on kalakeitto. Kalakeitto on herkullista, terveellistä ja lisäksi vielä...