Hellä luja rakkaus





Voiko rakkaus olla liian lujaa? Voiko se olla liian hellää? Voiko rakkaudella olla kaksi puolta? Voiko väärin rakastaa? Mitä rakkaus on? Tämä blogi lähti oikeastaan liikkeelle näistä ajatuksista, kun sana "kasvatus" oli astunut meidän elämäämme. Samalla myös sana "rakkaus" oli saanut aivan uuden merkityksen. Aikaisemmin rakkauden lujalla puolella ei ollut ollut niin suurta merkitystä elämässäni. Mutta lasteni syntymän jälkeen, huomasin, että rajojen asettaminen ja niistä kiinni pitäminen vaatii lujuutta. Rakastavaa lujuutta.

Gary Smalley ja John Trent kertovat kirjassaan osuvasti neljä perusluonnetyyppiä, joissa jokaisessa painottuu luonnostaan enemmän jompikumpi rakkauden puoli ja joiden vastineet löytyvät eläinmaailmasta. Ne ovat johtamisesta nauttiva leijona, määrätietoinen majava, hauskanpitoa rakastava saukko ja tunnollinen kultainen noutaja. Tunnistin heti itseni, järjestelmällisen majavan. "Majavan elämän mottona on: "Tehdään asiat oikein."" "Majavalle on äärimmäisen tärkeää tehdä asiat oikein, tarkasti ja täsmällisesti." "Majavat todella lukevat käyttöohjeet." Tämä kaikkihan kuvaa juuri minua! Yllättävää kyllä majava kuuluu lujuuspuolen luonnetyyppeihin. Vaikka toisaalta ei ole yhtään yllättävää, että ihminen joka vaatii itseltään paljon, vaatii myös paljon toisilta (usein tiedostamattaan). Näin on käynyt ainakin minulle. "Majavat rakastavat yksityiskohtia. Heistä on ihana lukea karttoja ja piirrellä kaavioita. Ainoa ongelma on siinä, että sen lisäksi että he osaavat pilkkoa asioita, he osaavat myös hyvin repiä palasiksi ihmiset, joille ovat ärtyneet." Niin. Helposti me majavat vaadimme paljon, emme ainoastaan itseltämme, vaan myös lapsiltamme ja puolisoiltamme. Miksi sitten majavat saavat usein lapsikseen lojaaleja kultaisianoutajia tai hauskanpitoa rakastavia saukkoja? Ehkä juuri siksi, että äitiys tuntuu olevan yhtä matkaa omaan minuuteen. Ainakin minulle äitiys on opettanut ja näyttänyt paljon asioita itsestäni, myös niitä joita en välttämättä olisi halunnut nähdä. Terve lujuus ajattelee toisen parasta ja epätasapainossa oleva lujuus ajattelee omaa etuaan (esimerkiksi majavan kohdalla ylenpalttista siisteyttä, järjestystä, jne.). Järjestyksessä ja siisteydessä ei ole mitään pahaa, mutta olen esimerkiksi itse huomannut olevani liian luja muille perheenjäsenille, sillä olen majavana hyvin pikkutarkka. Olenkin usein selkä seinää vasten kysymyksen kanssa: haluanko opettaa jotain lapselleni vai vaatia liikaa omien korkeiden standardieni takia?

Kirjassa painotetaan sitä, miten tärkeää on, että rakkauden molemmat puolet ovat tasapainossa. Tärkeää on myös tiedostaa, miten toinen vastaanottaa rakkautta.

Onneksi täydellistä vanhemmuutta ei ole olemassa ja onneksi aina voi oppia uutta ja muuttua.

Mitä rakkaus on? Raamattu kuvaa rakkautta muun muassa lempeänä, epäitsekkäänä ja kaikenkestävänä. "Rakkaus ei tavoittele omaa etuaan". Rakkauden ydin tuntuu olevan siinä, että asettaa toisen tarpeet omien edelle. Mielestäni elämä on rakkauden osoittamisen opettelua, rakkaus voi olla ihan arkisia pieniä tekoja ja valintoja.

Miten vanhemmuus on mahdollisesti muuttanut sinun käsitystäsi tai ajatuksiasi rakkaudesta?

Mukavaa tiistaita kaikille!

Lähteet: Luja ja hellä rakkaus, Gary Smalley - John Trent.

2 kommenttia

  1. Vitsi miten hieno kirjoitus! Mä linkitän tämän mun tuohon uusimpaan postaukseen!

    Mun kohdalla äitiys on opettanut sen miten paljon sä voit toista rakastaa, joskus se ihan pelottaa.Ja ehkä senkin, että se rakkaus ei lopu mihinkään eikä sitä oo vaan tiettyä määrää, se riittää kyllä monellekin lapselle. Todistettavasti ainakin viidelle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla! Minustakin on lohdullista ajatella, ettei rakkaus "lopu", vaan sitä riittää kaikille (vaikka välillä kamppailenkin ajatuksen kanssa, että osaanhan varmasti osoittaa sitä tasapuolisesti kaikille.) <3

      Poista